Ink ink and more ink!

Olen jo vuosia halunnut ottaa uuden kuvan ja niitä sitten ilmestyi parissa kuukaudessa ihoon jopa kolme kappaletta J Isoin kuitenkin valmistui vasta reilu viikko sitten.

Varasin pari kuukautta sitten ajan Legacy Tattoon Krisselle, koska kaveri suositteli tyyppiä ja itse liike on jo entuudestaan tuttu useamman tatuoinnin myötä ja olen ollut aina erittäin tyytyväinen. Erityisesti jos haluaa ottaa perinteisiä tatuointeja, niin suosittelen ehdottomasti lampsimaan Legacyyn ja varaamaan ajan!

Annoin tatuoijalle aika vapaat kädet piirustuksen suhteen. Omina kriteereinä oli, että kuvan täytyi sisältää naisen pää, vanha kamera ja vanhat teräksiset ompelusakset.  Ja siis kuvahan tuli kylkeen. AUTS! Kuva tehtiin kahdessa osassa, ensin ääriviivat ja sitten väritys.

Vajaa kuukausi sitten menin katsomaan millainen luonnoksesta tuli ja samalla tehtiin ääriviivat. Voin kertoa, että mikään aikaisempi tatuointi ei ole ollut niin tuskainen kuin tämä! Tatuointeja löytyy kuitenkin jo selästä ja käsistä.

Ääriviivojen teko kesti noin kolme tuntia ja pahinta kipu oli lapaluun ja kylkiluiden kohdalla. Tuntui kun joku olisi polttanut ihoa sytkärillä. Laskin aina viiteen sekuntiin ja huokaisin helpotuksesta, kun neula nostettiin ylös iholta. Huokaisin vielä isommin, kun ääriviivat olivat valmiit.

Seuraava ja viimeinen aika oli kahden viikon päästä, joka oli mielestäni ehkä turhan nopeasti, kun näin jälkiviisaana ajattelee, mutta kun itse on tällainen hätähousu ja haluaa kaiken nyt ja heti, niin ei voi syyttää kuin itseä! J Iho oli parantunut, mutta kuitenkin vielä edellisestä sessiosta hieman kosketusarka ja pian sainkin kokea ensimmäistä sessiota hirveämmän kivun. Ja kun aina olen ollut sillä kannalla, että väritys on mukavampaa kuin ääriviivojen teko ja ehkä jopa miellyttävää. J

Väritys kesti kolme tuntia ja viimeinen tunti oli täyttä tuskaa. Itsellä on suhteellisen korkea kipukynnys ja oli todella lähellä etten pyytänyt tatuoijaa jättämään viimeiset väritykset johonkin tulevaisuuteen. J Itse tatuoiminen ei tässä vaiheessa enää tuntunut niin pahalta, vaan se kun mustetta ja verta pyyhki talouspaperilla iholta pois. Tuntui kun vereslihalla olevaa ihoa olisi pyyhitty hiekkapaperilla.

Nyt kuitenkin tatuointi on valmis ja olen itse tatuointiin erittäin tyytyväinen, vaikka kipu oli lähes sietämätöntä. Seuraavalla kerralla on tarkoitus ottaa teinivuosien alaselän leimaan peitekuva, mutta koska kipu on  vielä liian hyvässä muistissa ja matti kukkarossa niin odottelen ainakin syksyyn asti ennen kuin sitä lähden toteuttamaan J

Jos itse ottaisit tatuoinnin, niin millaisen kuvan ottaisit tai jos sinulla on jo tatuointeja, niin mikä on ollut sinulle kipein paikka?

-Y-